Mikan mietteitä miksi lähti Rexit mentoroi-ryhmään mukaan

Rehtorina ja rehtorien esimiehenä minulle oli tuttua se paine, mikä kohdistuu rehtoriin. Rehtori vastaa isosta työyhteisöstä, jossa on useita eri ammatteja, aikuisia ja lapsia sekä iso joukko yhteistyökumppaneita. Esimiehet, kuntaorganisaatio, huoltajat ja koko ympäröivä yhteiskunta odottavat paljon koululta, mikä henkilöityy rehtoriin. Rehtorin työ on antoisaa, palkitsevaa ja mielenkiintoista muinakin päivinä kuin Suvivirren päivänä.   Mutta monena päivänä rehtori kokee yksinäisyyttä ja neuvottomuutta. Ei ole ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia ja kysyä neuvoa. Tämä on itse asiassa monen rehtorin kohdalta paradoksaalista, sillä usein hän on myös opettaja pitäen oppitunteja siinä missä muutkin opettajat. Onko hän tunnin jälkeen opettajakolleega vai esimies?  Tämä on yksi rehtorityön monista ulottuvuuksista. 

Rehtorien ammatillinen koulutus on Suomessa olematonta, opetushallinnon tutkinto ei pitkälle riitä arkipäivän haasteiden keskellä. En toki väheksy em. tutkintoa. Myös rehtorien täydennyskoulutus tulee saada systemaattiseksi. 1990-luvun opit eivät ennä kanna 2020-luvulla.  Koulujemme asiantuntijat, opettajat ja ohjaajat ansaitsevat esimiehekseen henkilön, jolla on ajantasaiset eväät johtaa asiantuntijaorganisaatiota. Arkipäivän keskustelukumppaniksi rehtori ansaitsee mentorin: kuulijan, tukijan ja sparraajan. 

- Mika Rantanen