Nuoren opettajan puolesta
Yksittäisen koulun henkilöstöpolitiikassa tulee pyrkiä siihen, että henkilöstö koostuu mahdollisimman tasaisesti kaiken ikäisistä työntekijöistä: nuorista, jotka vasta aloittavat työuransa aina eläkeikää lähestyviin - jopa tuon rajapyykin ylittäneisiin. Näin saadaan opettajainhuoneeseen erilaisia näkemyksiä ja parhaat edellytykset pitkäjänteiselle koulun kehittämiselle.
Nuoren opettajan saaminen vakituiseen työsuhteeseen osaksi opettajakuntaa ei ole helppoa, koska kokemusta arvostetaan, mikä on toisaalta myös oikein. Kun eläköitymisen takia koulussa avautuu opettajan paikka, valituksi tulee jo pitempään työssä ollut. Yksinkertaisesti voidaan vain siirtää toinen opettaja kunnan toisesta koulusta täyttämään tuo avautunut paikka, kun yhteinen etu näin edellyttää.
Määräaikaiset työsuhteet ovat nuoren opettajan mahdollisuus.
Rehtorina koin kuitenkin määräaikaisetkin rekrytoinnit hyvin velvoittaviksi ja sitoviksi. Kävi niin, että vuoden verran kokeneempana opettaja sai jatkaa toisen ja kolmannen; ajattelin niin, että kun tulee tilaisuus täyttää vapautuva opettajan vakinainen paikka koulussani, tätä nuorta opettajaa ei kokemuksen puutteen takia ohita muut hakijat.
Koin itse olevani omalta osaltani avuksi näille nuorille opettajille, mutta saatettiin myös ajatella niin, että heitä kohdeltiin näin toimittaessa väärin. Pian alettiinkin valtakunnallisesti puhua työsuhteiden ketjuttamisesta negatiivisena ilmiönä.
Työsuhteita puitiin oikeusistuimissa ja kunnat joutuivat maksumiehiksi. Tuuli kääntyi ainakin omassa kunnassani. Toki on sanottava, että välillä tuuli milloin mistäkin.
Rehtorina ei sen jälkeen tarvinnutkaan kantaa huolta siitä, onko vakinaiselle työsuhteelle juuri hänen johtamassaan koulussa pysyvää tarvetta. Määräaikaisuus tuli sen sijaan perustella ja sille ei enää juuri syitä löytynyt.
Siitäkin huolimatta - määräaikaiset työsuhteet olivat ja ovat yhä edelleen nuoren opettajan mahdollisuus. Näitä mahdollisuuksia vain on entistä vähemmän.
Nuoren opettajan pitää paikan saatuaan onnistua työssään. Pitää olla hyvä opettaja, jotta saavuttaa nopeasti hyvän opettajan maineen, jonka ansiosta alkanut ura saa mahdollisuuden jatkua. Nuori opettaja on näin ollen kovassa paikassa.
Mielestäni suomalainen opettajankoulutus on yksi niistä tekijöistä, joiden ansiosta maamme on menestynyt hyvin kansainvälisissä kouluvertailuissa - PISA esimerkkinä mainiten.
Koulutus on kuitenkin vielä pahasti kesken, kun nuori kasvatustieteen maisteri aloittaa ensimmäisessä työpaikassaan. On ilmeistä, että opettajan työssä on paljon sellaista, mihin koulutus ei anna juuri lainkaan valmiuksia. "Työ tekijäänsä opettaa" on totta, mutta sitäkin enemmän se on harhaluulo, jos ei ymmärretä, että oppiminen edellyttää oikeaa asennetta; keskeneräisyyden hyväksymistä itsessään ja halua oppia.
Rekrytoitaessa opettajaa juuri tuon asenteen selville saaminen ja sen arvostaminen on ensisijaisen tärkeää. Ei valita hyvää opettajaa, koska silloin ei voida koskaan valita nuorta. Valitaankin henkilö, josta mitä ilmeisimmin tulee hyvä opettaja.
"Sen näkee silmien asennosta", kuvasi valmentaja Jukka Koivu nuorta jääkiekkoilijaa, jossa hän näki potentiaalia.
Koulussa nuorta opettajaa ei pidä jättää yksin haasteineen. Yleisesti tuntuu siltä, että työhön ohjaus on huonosti hoidettu suomalaisissa kouluissa, jopa laiminlyöty kokonaan. Nuoren opettajan tilanne on entistä vaikeampi, jos koulun toimintakulttuurissa on paljon kirjoittamatonta ja ääneen lausumatonta; paljon sanattomia normeja, arvoja ja myyttejä, jotka kumpuavat koulun historiasta. Pedagogisen vapauden -käsitettä väärin ymmärrettynä ja tulkittuna. Tärkeitä asioita, jotka pitää vain päätellä ja lukea rivien välistä.
Omasta luokasta huolehtimista päivästä ja viikosta toiseen - osana isompaa kokonaisuutta: koulua - ei voi oppia opettajankoulutuksen yhteydessä. Tämä opitaan koulussa, missä tuki nuorelle opettajalle tulee olla organisoitua.
Johtamisen merkitys ja johtajan esimerkki tässäkin asiassa korostuu.
Avun tarjoaminen ei myöskään ole helppoa. Onhan meillä vielä koulukulttuurista painolastia; käsitys omnipotentista opettajasta, joka pärjää aina. Yksin.
Jos nuori opettaja tulisi luo ja pyytäisi apua, olisi helpompi olla avuksi.
On kuitenkin varsin luonnollista, että nuori opettaja ei pyydä apua, vaikka kokee epävarmuutta, riittämättömyyttä ja osaamattomuutta.
Olen kuullut rehtorin kehuvan kollegalleen nuorta opettajaa, joka ei koskaan kysy häneltä mitään.
Minä olisin ollut huolissani tällaisesta opettajasta.
- Jyrki Välimäki