Läsnä koulun arjessa
Perjantaina helmikuun 19. päivänä sain olla mukana Lokalahden koulun talviliikuntapäivässä. Olin onnistunut myymään LUOKKALÄTKÄn osaksi päivän monipuolista ohjelmaa.
Turussa olen ollut järjestämässä perusopetuksen 1.-3. luokille LUOKKALÄTKÄ-tapahtumaa yhteistyössä Suomen Jääkiekkoliiton ja paikallisten jääurheiluseurojen kanssa vuodesta 2003 aina rehtorin virasta eläköitymiseeni saakka - ja senkin jälkeen. Tapahtuman tarkoitus on osoittaa, ettei jääkiekko ole kovin vaikeaa. Osallistua voi vaikka luistelutaito olisi vielä kovinkin puutteellinen ja jääkiekkomaila kädessä ensimmäistä kertaa. Tapahtumaa varten kerätty varustepankki on nykyään Varissuon jäähallissa, josta saatoin viedä Lokalahdelle lainaksi maalivahdin varusteita ja pelipaidat.
Parasta päivässä oli kuitenkin todeta kuinka innoissaan oppilaat osallistuivat kaikkeen, mitä päivä kokonaisuudessaan heille tarjosi. Opettajat ja ohjaajat olivat täysillä mukana ja laittoivat itsensä likoon. He lukivat hienosti yllättävätkin tilanteet; olivat joustavia ja auttoivat toisiaan. Rehtori johti tapahtumaa esimerkillään. Ottelut saatiin pelatuiksi suunnitellusti, vaikka joukkueiden jäälle saaminen oli meille aikuisille varsin hikistä hommaa - etenkin maalivahtien varustaminen. Tapahtuma toteutettiin kaikilla mausteilla - kuitenkin turvallisesti; tunnelmaa nostattivat rytmikäs musiikki, asiantunteva kenttäkuulutus ja reippaat cheerleaderit. Huolto pelasi: minulle tuotiin grillimakkaraa ja pillimehua nuotiopaikalta, kun näytti siltä, että tiivis ohjelma ei sallinut lounastaukoa.
Rexit mentoroi -prosessiin kuuluu olennaisena osana mentorin läsnäolo koulun arjessa. Arki on joskus tällainenkin - tavallista juhlavampi. On myös arkisempi arki, johon olen myös saanut viime viikkoina tutustua toimimalla Lokalahden koulun jokaisessa luokassa opettajan sijaisena, kun siihen on ollut tarvetta. Olen tästä mahdollisuudesta ollut todella onnellinen. Vaikka olen viettänyt varsin paljon aikaa tuossa koulussa jo aiemmin mm. vieraillen oppitunneilla ja seuraten opetusta ja ohjaamista, se on kuitenkin autokauppa-termiä käyttäen jossain määrin jäänyt "renkaitten potkimiseksi" sen rinnalla, mitä opettajana toimiminen on antanut.
Tuntuu hyvältä, kun iltapäivällä koulusta lähtiessäni parkkipaikalla oppilaitten vanhemmatkin jo iloisesti tervehtivät. Olkoonkin, että se on jotakin, mikä on kyläkoululle ominaista: vahva yhteisöllisyys.
- Jyrki Välimäki