Pakollinen pysäyttäminen
Pakollinen pysäyttäminen -liikennemerkin eli STOP-merkin huomiotta jättäminen tiesi aikanaan autokoulun ns. inssiajon automaattista hylkäystä. Vaikka nykyään tuohon sääntöön monet autoilijoista suhtautuvat sananmukaisesti liukuen, tiedän sen käyvän pahasti kukkarolle, kun kohdalle osuu poliisin liikenteen valvonta.
Ei siis riitä, että hiljentää vauhtia. On todellakin pysäytettävä ajoneuvo. Sen lisäksi autoilijan on tehtävä havainto, ettei vasemmalta tai oikealta tule ketään. Pään pitää kääntyä.
STOP-merkki on paikassa, jossa on erittäin huono näkyvyys. Ainoa mahdollisuus nähdä niin pyöräilijät, kävelijät kuin muut autotkin on, että autoilija pysäyttää autonsa.
Päiväkodin johtaja tai peruskoulun rehtori kohtaa työssään STOP-merkkejä, mutta kokee, ettei hänellä ole aikaa pysähtyä. Näitä merkkejä hänen reitilleen tarjoavat hänen henkilöstönsä ja yksikön lapset, oppilaat. Myös hänen oma kehonsa saattaa näitä merkkejä hänelle tarjota. Mutta hänellä ei ole aikaa pysähtyä. ”Hiljennän ja multitaskaan - enempään ei ole varaa.”
Ei riitä. Niin paljon niin tärkeää jää silloin näkemättä, tunnistamatta ja oivaltamatta. Ja mikä pahinta, osa STOP-merkeistä jää kokonaan havaitsematta.
Mentorointiprosessi edellyttää päiväkodin johtajalta tai rehtorilta edellä olevan ymmärtämistä ja sen tärkeäksi kokemista.
Tämä on iso haaste.
”Vielä tähän nyt joku mentori, kun muutenkaan eivät työtunnit riitä työmäärästä selviytymiseen.” Näin ilmeisen moni varhaiskasvatusyksikön johtaja tai perusopetuksen rehtori ajattelee.
Perinteinen kasvatus- ja opetusalan johdon täydennyskoulutus on yksittäisiä koulutustapahtumia, usein luentoja. Taktisesti oikein saliin sijoittumalla voi kenekään huomaamatta vastata sähköposteihin ja vaikka poistua välillä tilasta soittamaan välttämättömät työpuhelut... Kirottu multitaskaaminen!
Toisaalta nuo koulutukset saattavat olla hyvinkin inspiroivia, mutta ilman henkilökohtaista reflektointia ulkopuolisen asiantuntijan kanssa käydyn dialogin avulla niiden vaikutus jää hyvin vähäiseksi.
On myös pitkäkestoisempia koulutuskokonaisuuksia ennakko- ja välitehtävineen, mutta pelkään näidenkin koulutusten vaikutusten jäävän odotettua vähäisemmäksi, kun johtaja kohtaa taas oman työarkensa yksinäisyyden.
Mentorointiprosessi tarjoaa johtajalle ja rehtorille tietyn yhdessä sovitun ajanjakson säännöllisen mahdollisuuden pysähtyä, keskittyä ja syventyä - kiireen keskellä - työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyviin kysymyksiin, kokemuksiin ja tunteisiin.
- Jyrki Välimäki -