Jääkiekkojoukkueen valmentamisesta

Huomaan mielelläni käyttäväni mentoroinnissa metaforaa jääkiekko-ottelusta ja -joukkueesta pyrkiessäni olemaan avuksi yksittäisen koulun kehittämisessä.

Olen yrittänyt perehtyä jääkiekkoon hyödyntämällä lajiin liittyvää moniäänisyyttä.

Vuosi sitten kävin Seppo Ryösän kanssa tapaamassa Baijerissa Aleksi Rantalaa - kaarinalaista jääkiekkotuomaria - työn touhussa. Aleksi oli vielä viime kaudella yksi DEL-liigan päätuomareista ja seurasimme häntä yhden viikonvaihteen, johon kuului mm. kaksi ottelua. Viikonlopun aikana  ja vielä sen jälkeenkin meillä oli mahdollisuus keskustella Aleksin kanssa mm. erotuomareiden työnjaosta kentällä, vuorovaikutuksesta pelin aikana sen eri osapuolten kesken, päätöksenteosta, virheiden tekemisestä ja tunteiden johtamisesta.

Tänä syksynä yhdessä Anne Alhon ja Seppo Ryösän kanssa onnistuin tapaamaan Klotenissa, Zürichin naapurissa, Kimmo Rintasen, joka toimii Kloten Flyers -nimisen joukkueen apuvalmentajana Sveitsin pääsarjassa.

Ammattilainen. Hieno ihminen. Sydämellinen. Vaatimaton. 

Tapasimme hänet Klotenissa kaksi päivää ennen todellista derbyä: Kloten Flyers - Zürich Lions. Olimme onnistuneet hankkimaan liput kotijoukkueen fanikatsomoon. Kimmo ennakoi ottelusta kiihkeää; jännitteet joukkueiden välillä tulisivat näkymään myös fanikatsomoiden välillä. Resurssien puolesta ottelu tulisi olemaan kuin Daavid vastaan Goljat.

Valmennus ja pelin kehittäminen ovat yhteistyötä, vaikka valmennustiimissä jokaisella onkin tietyt vastuualueet. Kimmon vastuualuetta ovat joukkueen hyökkääjät ja heidän peluuttamisensa ottelun aikana sekä peluuttaminen ylipäätään vastustajan pelatessa vajaalukuisena. Toisen apuvalmentajan vastuulla on vastaavasti puolustajien peluuttaminen ja pelaaminen alivoimalla. Apuvalmentajilla on luonnollisesti iso rooli harjoitusten suunnittelussa ja niiden vetämisessä. Päävalmentajalla on kokonaisvastuu ja hän pyrkii näkemään pelin kokonaisuutena. Kimmo kokee, että nykyisen valmennustiimin on helppo tehdä työtä yhdessä. Kuulin sen niin, että tiimin sisällä koetaan psykologista turvallisuutta; työyhteisössä vallitsee peloton ilmapiiri.

Työpäivä alkaa seitsemältä aamulla hallilla ja on varsin pitkä; aamupäivä harjoitellaan, minkä jälkeen on mm. videoiden katselua, jolla valmistaudutaan tulevaan otteluun ja valmistaviin harjoituksiin. Työpäivä jäähallilla kestää seitsemästä kahdeksaan tuntia.

Pelin aikana Kimmon on vaikea seurata peliä siten, kun nyt yleensä ymmärrämme pelin seuraamisen, koska hän on niin kiinni omassa tehtävässään. Korvanapin päässä olevat katsomovalmentajat ovatkin nykyään olennainen apu pelin aikaiseen valmennuksen reagointiin. Kun katsomovalmentajat havaitsevat jonkin joukkueen kannalta haitallisen piirteen toistuvan pelissä, he ovat yhteydessä penkin taakse.

Meteli hallissa on valtava; Kimmo toteaa äänensä yleensä lähtevän jo ensimmäisen erän aikana ihan vain siitä syystä, että huutaa, kuka pelaajista menee seuraavaksi jäälle.

Pelejä on viikossa kahdesta kolmeen. Keskustelimme harjoittelun rytmityksestä tästä lähtökohdasta. Joukkueen rakenteellakin on toki merkitystä harjoittelun sisältöihin. Kloten on nousijajoukkue, eikä sen resurssiensa puolesta voida odottaa kilpailevan tuloksellisesti monenkaan A-liigan joukkueen kanssa.

Keskustelimme seuran omistajien odotuksista. Ne eivät aina ole realistiset.

Pohdimme negatiivisen kierteen - siis tappioputken - katkaisemisesta.

Se on vaikeaa.

Valmentajan vaihto auttaa, mutta usein vain hetkellisesti. Tappioputkessa on tyypillistä reagointia - varsinkin jos sarja on suljettu, kuten Suomessa - että pelaaja odottaa vain, että kausi loppuu. Kaikilla ei ole kykyä tai halua pitää kiinni ammattiylpeydestään; paljon riippuu siitä, mitä pelaajauransa vaihetta kukin elää. 

Suomessa peli on enemmän taktista eikä yksilöiden puutteet niin selvästi näy pelin tuloksessa. Sveitsissä peli on vauhdikkaampaa, yksilöiden taitoon ja ennen kaikkea kokemukseen perustuvaa ja pelissä on todella paljon tunnetta.

Daavid voitti Goljatin 2 - 1.

Kotijoukkueen onnistuessa menemään ottelun lopulla johtoon olutmukit lensivät ilmaan ja saimme ihailla "taivaalta" päällemme satavia olutpisaroita. Lapset alhaalla katsomon edessä keräsivät kilpaa muovisia oluttuoppeja, joista he saivat kioskilla kaksi euroa kustakin. 

Voittomaalin teki Miro Aaltonen Arttu Ruotsalaisen syötöstä. Kuitenkin kaiken takana oli maalivahti Juho Metsola, joka kliseisesti ilmaistuna ”antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittaa”. 

Tunnelma loppuunmyydyssä hallissa oli sanoin kuvaamaton - varsinkin fanikatsomossa. Onneksi sain tallennettua laulut, joita laulettiin. Niitä voin nyt itsekin käyttää, kun huomaan mielialani kaipaavan kohennusta ja kun olen taas kohtaamassa jonkun mahdottomalta tuntuvan haasteen. 

- Jyrki Välimäki -