Opettaja opettajan mentorina?
Koska koulujen toimintakulttuurit eroavat toisistaan - tämän päivän Suomessa joskus hyvinkin paljon - työhön ohjaus on äärimmäisen tärkeää opettajan tai ohjaajan aloittaessa uudessa yksikössä.
Tähän tarkoitukseen on kunnissa erilaisia tarkistuslistoja ja mikäli tällaisia yhteisiä ei ole, koulut ovat laatineet omiaan. Työhön ohjaajana toimii joko koulun johdon edustaja tai toinen koulun toimintakulttuurin tunteva kollega.
Rehtorina toimiessani koin, että työhön ohjauksen järjestäminen kunnolla oli äärimmäisen vaikeaa ja se jäi usein toteuttamatta - kunnolla. Mentorina toimiessani olen havainnut, että se on kouluissa edelleen haastavaa. Vaikeinta lienee löytää sille riittävästi aikaa. Niinpä uutta työntekijää rohkaistaan kysymään, kun on kysyttävää. Tätä ohjetta on vaikea noudattaa - varsinkin työuraansa aloittavan työntekijän.
Tiedämme, että valmistuminen opettajaksi tai ohjaajaksi - siis muodollisen pätevyyden saaminen - ei vielä takaa selviytymistä henkilöä itseään tyydyttävällä tavalla koulun arjesta. Nuorella opettajalla tai ohjaajalla tulisi olla mahdollisuus saada kokeneen ammattilaisen tukea.
Tuen tarve voi toisaalta ilmetä opettajan tai ohjaajan työuran myöhemmissäkin vaiheissa.
Osallistuin äskettäin Uudessakaupungissa keskustelutilaisuuteen, jossa kahdeksantoista opettajan vieraana oli kirjailija Minna Rytisalo, joka yhdessä toisen opettaja-kirjailijan, turkulaisen Tommi Kinnusen, kanssa oli kirjoittanut Huokauksia luokasta -kirjan. Se koostuu noin vuoden aikana käydystä kirjeenvaihdosta, jossa päällimmäisenä aiheena on suomalaisen koululaitoksen nykytila.
Olin lukenut tuon kirjan. Kirjan lukeminen ja käyty keskustelu saivat minut pohtimaan, miten vahvistaa opettajien asteittain kadottamaa hallinnan tunnetta omassa työssään, jossa arki on kovin sirpaleinen ja ihmiset kokevat, ettei heillä ole mahdollisuutta tehdä työtään hyvin.
Tarjoan mielelläni oppilaitosjohdon mentorina toimiessani tukea koulun arjessa myös opettajille ja ohjaajille. Minun tarjoamani apu on kuitenkin pikemminkin työnohjausta ja kun se toteutuu opettajan tai ohjaajan arjen työympäristössä, kutsun sitä suoraksi työnohjaukseksi.
Uskon, että minulla on - ollakseni rehtori evp - varsin hyvä tuntuma opettajan työhön. Toimiessani rehtorina pidin sitä tärkeänä ja se näkyi arjen valinnoissani ja luovuttuani rehtorin virasta olen toiminut ja toimin varsin paljon opettajien sijaisena säilyttääkseni tuntuman koulun arkeen.
Silti näen, että kun koulussa ilmenee tarvetta työhön ohjaukseen ja työssä ohjaukseen, kokenut opettaja on minua parempi mentori toiselle opettajalle.
Mentorointia opettajalta opettajalle on kokeiltu, kehitetty, tutkittu ja siitä on kirjoitettu Suomessa.
Nyt unelmoin siitä, että onnistuisimme löytämään äskettäin eläkkeelle siirtyneitä mentorin tehtävästä kiinnostuneita ja siihen soveltuvia opettajia opettajien ja ohjaajien mentoreiksi.
Uskon, että mentorin tullessa kouluun sen ulkopuolelta hän tuo jo lähtökohtaisesti lisäarvoa tullessaan. Lisäksi edellä mainitsemani ajan puutteen haaste tulee näin taklatuksi. Mentorin on helppo varata riittävästi aikaa viipyä kulloinkin mentoroitavan henkilön rinnalla kulkien koulun arjessa.
Olemme tässä uuden äärellä.
Rexit mentoroi™ -tiimin aikanaan aloittaessa oppilaitosjohdon mentoroinnin sillä oli keskenään paljon keskusteltavaa ja sovittavaa, jotta palvelumme olisi mahdollisimman tasalaatuista. Yhtä lailla nyt meidän tulisi näiden opettaja-mentoreiden kanssa luoda kehykset tälle tarjoamallemme tuen muodolle, jossa Rexit mentoroi™-tiimin osa olisi toimia opettaja-mentorien mentoreina.
- Jyrki Välimäki -