Hyvää(n) altistumista odotellessa
Näin Covid 19 -pandemian aikana olemme saaneet totuttautua Suomen kielen sanaan altistuminen, jolla on tässä yhteydessä hyvin negatiivinen kaiku: altistuessaan henkilö on ”vaaran tai uhanalainen” tai ”suojaton jotakin vastaan”. Hän on joutunut koronalle alttiiksi.
Ennen koronaa muistan altis-sanaa käytetyn, kun jollakulla oli taipumusta joutua toisen henkilön tai yleisen mielipiteen tai tietyn aatteen vaikutuksen alaiseksi. ”Hänellä oli rikoksiin altis luonne”, saatoin kuulla.
Toisaalta - alttiudessa on paljon myönteistä.
Altis ihminen on aulis, valmis ja halukas auttamaan, milloin apua tarvitaan. Altis ihminen on taipuvainen ja vastaanottavainen - valmis tarkastelemaan asioita eri näkökulmista ja muuttamaan omia näkemyksiään.
Altis ihminen on uhrautuva ja epäitsekäs.
Korona-ajan koulussa pyritään ennalta ehkäisemään erilaisin järjestelyin altistuminen. Ihmisten väliset fyysiset kontaktit pyritään minimoimaan. Koulun toimintakulttuurista on riisuttu kaikki sellainen, jolla perinteisesti on pyritty rakentamaan ja vahvistamaan yksikön yhteisöllisyyttä ja samalla sen erityisyyttä.
Pohdin mielessäni koronan jälkeistä aikaa kouluissa. Uskon, että sellainen vielä tulee.
Hyvä johtaminen
Blogin kirjoittajavieraana luokanopettaja Maarit Korhonen pohtii, mitä on hyvä johtaminen.
Maarit Korhonen on kirjoittanut mm. kolme pamflettia: Koulun vika? Herää koulu! ja Kun koulu ei tajua. Kaikki kertovat koulusta ja siitä, miten koulun tulisi muuttua.
En tiedä, mitä elämän ironiaa on se, että minua johtaneista rehtoreista moni oli kelvoton työhönsä. Vain kaksi kertaa minulla on ollut rehtori, josta olin ylpeä ja jonka alaisuudessa oli upeaa työskennellä.
Kohta tulee 40 työvuotta täyteen ja laskin, että rehtoreita minulla on ollut noin 10. Kahta heistä pidän erinomaisena, kahta hyvänä ja kuutta katastrofaalisena. Minulta on kysytty, mitä tarkoitan katastrofaalisella.
Jos neljän yhteisen vuoden jälkeen rehtori ei vieläkään muista nimeäni - opettajia koulussa vähän toistakymmentä - ja sanoo minulle:
- Kuules Merja.
- Maarit.
- Niin, niin Maarit. Nyt, kun sulla on ykkösluokka..
- Kuudes.
- Niin, niin kuudes..
Ja hetken päästä saan koneelleni ykkösten opettajille tarkoitettua materiaalia. Tämä oli jo niin tuttua, että lähes päivittäin lähettelimme vääriä posteja oikeisiin kohteisiin.
Terveisiä Saksasta!
Matkustin Seppo Ryösän kanssa 14. lokakuuta Saksaan, määränpäänämme München, seurataksemme kaarinalaista jääkiekkotuomaria Aleksi Rantalaa, joka jo kolmatta kautta toimii ammatikseen Saksan DEL-liigassa yhtenä liigan päätuomareista. Olin itse tehnyt vastaavan matkan jo tammikuussa 2019. Matkastani kirjoitin tuolloin Rehtorin blogiini otsikolla Jääkiekkotuomarina Saksan DEL-liigassa.
Olimme tällä kertaa läsnä kahdessa ottelussa, joissa Aleksi toimi oikeudenjakajana.
Perjantaina 15.10. asemapaikastamme Münchenistä matkustimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä Augsburgiin illan otteluun Augsburger Panther - Red Bull München. Kuten todettua - minulla oli kokemusta tästä liigasta, olinhan ollut vuonna 2019 Straubingissa todistamassa sitä hurmoshenkeä, mihin täyteen ahdettu paikallinen Eistadion itsensä ja pelaajat virittää. Myöhemmin samana vuonna sain tilaisuuden seurata Berliinissä Eisbären-joukkueen ottelua loppuunmyydyllä Mercedes Benz Arenalla. Yleisö tosin huusi Dynamoa koko ottelun ajan.
Kuitenkin Das Curt Frenzel Stadion Augsburgissa oli tunnelmaltaan vielä jotakin paljon enemmän.
Sunnuntaina 17.10. matkustimme sitten tuohon jo mainitsemaani kauniiseen baijerilaiseen pikkukaupunkiin, Straubingiin, jossa seurasimme ottelua Straubing Tigers - Schwenninger Wild Wings. Vaikka yleisöä oli rapiat 3000, meteli oli tässäkin ottelussa aika ajoin korvia huumaava.
Päätimme erityisesti tarkkailla seuraavia pelin johtamisen osatekijöitä Aleksin ja hänen erotuomaritiiminsä toiminnassa: vuorovaikutusta tiimin kesken, vuorovaikutusta pelaajien ja ylipäätään "pelaajapenkkien" kanssa ja erotuomarinelikon roolitusta ja yhteistyötä - varsinkin pelin vaikeina hetkinä.
Ei yksi mies
Ernest Hemingway kirjoitti yritteliään salakuljettajan koskettavan tarinan Kirjava satama, jonka alkuperäinen nimi on To have and have not. Teos pohtii kuolemaa, väkivaltaa ja kuinka pitkälle ihminen voi pärjätä yksin. Kirjan päähenkilö Harry Morgan on kova, klassinen Hemingway-sankari, joka salakuljettaa rommia, aseita ja ihmisiä Kuubasta Floridaan suurlaman aikaan. Hän ottaa myös paljon riskejä rannikkovartioston harhaluotien ja ennalta-arvaamattomien salajuonien muodossa. Se on kuitenkin ainoa tapa saada maha täyteen ja olla oman itsensä herra.
Miltei kirjan lopussa - 15. luvussa - Hemingway kuvaa lyhyen johdannon jälkeen tulitaistelussa pahoin haavoittuneen Harry Morganin ja hänet veneestään löytäneiden miesten vuoropuhelua:
Rannikkovartioston kutteri hinasi Queen Conchaa riuttojen ja särkkien väliin ruopattua kapeata väylää pitkin. Vartioalus keinahteli kevyen pohjoistuulen vuorovettä vasten nostattamassa aallokossa, mutta valkoinen vene liukui hinausköydessä kevyesti ja sulavasti.
"Tämä käy hyvin, jollei tuuli kasva myrskyksi", sanoi vartioaluksen kapteeni."Se ottaa aallot oikein sievästi. Robby osasi totisesti rakentaa kunnon aluksia. Saitko mitään selvää hänen höpinästään?" "Ei siinä mitään järkeä ollut", perämies sanoi."Hän on ihan sekaisin."
Sivu 5 / 10