Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi
Ostin tämän kirjan käsikirjastooni, jota huolella täydennän.
Kirjan nimi linkittyy vahvasti työhön, jota nykyään teen: mentoroin päiväkotien ja perusopetusyksiköiden johtajia kulloinkin työyhteisöt huomioiden ja työntekijöitä kuullen. Näen, että nämä prosessit kaipaavat tuekseen yksilö- ja työyhteisötyönohjausta. Tämä näkymä ohjaa minua näissä kirjavalinnoissa.
Muistan kirjan toisen kirjoittajan, Pauli Juutin, Heinolan kurssikeskuksesta. Osallistuin rehtorien koulutusohjelmaan joskus 90-luvun alkupuolella. Kurssin vetäjä Mikko Salonen oli värvännyt tuekseen Pauli Juutin Johtamistaidon Opistosta yhteen kolmesta Heinolassa toteutetusta lähiopetusjaksosta. Tämäkin saattoi vaikuttaa valintaani.
Kirjan Johdanto-luvussa todetaan, että me nykyisin elämme asiakaskokemuksia korostavaa mielikuvien ja sosiaalisen median aikaa.
- Monien ihmisten kohtalona onkin jäädä entisten mielikuviensa ja tarinoidensa vangiksi ja menettää lumovoimansa muiden silmissä. Tätä jäin pohtimaan - vallankin, kun tänä päivänä kokonaisen organisaation - esimerkiksi yksittäisen koulun - maine ja mielikuva ihmisten silmissä on samalla sen menestyksen mitta.
Läsnä koulun arjessa
Perjantaina helmikuun 19. päivänä sain olla mukana Lokalahden koulun talviliikuntapäivässä. Olin onnistunut myymään LUOKKALÄTKÄn osaksi päivän monipuolista ohjelmaa.
Turussa olen ollut järjestämässä perusopetuksen 1.-3. luokille LUOKKALÄTKÄ-tapahtumaa yhteistyössä Suomen Jääkiekkoliiton ja paikallisten jääurheiluseurojen kanssa vuodesta 2003 aina rehtorin virasta eläköitymiseeni saakka - ja senkin jälkeen. Tapahtuman tarkoitus on osoittaa, ettei jääkiekko ole kovin vaikeaa. Osallistua voi vaikka luistelutaito olisi vielä kovinkin puutteellinen ja jääkiekkomaila kädessä ensimmäistä kertaa. Tapahtumaa varten kerätty varustepankki on nykyään Varissuon jäähallissa, josta saatoin viedä Lokalahdelle lainaksi maalivahdin varusteita ja pelipaidat.
Parasta päivässä oli kuitenkin todeta kuinka innoissaan oppilaat osallistuivat kaikkeen, mitä päivä kokonaisuudessaan heille tarjosi. Opettajat ja ohjaajat olivat täysillä mukana ja laittoivat itsensä likoon. He lukivat hienosti yllättävätkin tilanteet; olivat joustavia ja auttoivat toisiaan. Rehtori johti tapahtumaa esimerkillään. Ottelut saatiin pelatuiksi suunnitellusti, vaikka joukkueiden jäälle saaminen oli meille aikuisille varsin hikistä hommaa - etenkin maalivahtien varustaminen. Tapahtuma toteutettiin kaikilla mausteilla - kuitenkin turvallisesti; tunnelmaa nostattivat rytmikäs musiikki, asiantunteva kenttäkuulutus ja reippaat cheerleaderit. Huolto pelasi: minulle tuotiin grillimakkaraa ja pillimehua nuotiopaikalta, kun näytti siltä, että tiivis ohjelma ei sallinut lounastaukoa.
Rekrytoinnin vaikeus - apua tarjolla
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilöstön onnistunut rekrytointi on palvelun korkean laadun ehdoton edellytys. Uhkana alalla on toki työvoimapula, joka varsinkin alueellisesti voi olla erityisen merkittävä haaste. Toisaalta rekrytointiprosesseja leimaa usein kiire. Niin varhaiskasvatuksen kuin perusopetuksenkin vuosikellossa rekrytoinneilla on taipumus sijoittua toiminnan kannalta vuoden hektisimpään ajankohtaan: kun lähestytään toimintakauden tai lukuvuoden päätöstä. Tämän vuoksi rekrytointiin ei ole organisaatioissa mahdollista riittävästi keskittyä, mikä on suuri riskitekijä; ollaanhan valitsemassa työntekijää ehkä kymmeniksi vuosiksi.
Rexit mentoroi -tiimi tarjoaa apuaan rekrytointiprosesseihin niin varhaiskasvatus- kuin perusopetusyksiköidenkin ylläpitäjille:
1. Tiimimme on valmis käymään huolellisesti läpi määräaikaan mennessä saapuneet hakemukset, minkä pohjalta laadimme listan perusteluineen hakijoista, joita suosittelemme kutsuttaviksi haastatteluun.
2. Tiimimme on valmis olemaan mukana em. haastatteluissa; niiden suunnittelussa, käytännön toteutuksessa ja arvioinnissa.
Perehdymme huolella niihin odotuksiin ja toiveisiin, joita valittavaan henkilöön kulloinkin on asetettu; kuuntelemme varhaiskasvatus- tai perusopetusyksikön ylläpitäjän edustajaa ja yksikön henkilöstöä - tarvittaessa luottamushenkilöitä ja sidosryhmien edustajia.
Kohtaamisia
Kohtaaminen n:o 1
Moffan eli isoisän roolissa vuoroni oli hakea 5-vuotias lapsenlapseni päiväkodista. Tämä vuoro lankeaa minulle häpeällisen harvoin. Syy on minun ja ns. kiireitteni. Saisin toki hakea hänet useamminkin. Päiväkodin pihasta poika oli helppo bongata: hän kun oli tällä kertaa portilla vastassa. Tällaisina päivinä hän on aina erityisvarustautunut ylimääräisellä varusterepulla, johon hän on kerännyt asioita, joilla leikkiä kanssani luonamme. Hakiessamme tuota reppua hain myös mahdollisuutta ilmoittautua päiväkodin henkilökunnan edustajalle, jotta yhdessä voisimme kiittää päivästä.
Päiväkodin rakenteissa on tämä ylellisyys, joka puuttuu peruskoululta: päivittäin tilaisuus niin aamulla kuin iltapäivällä lapsen vanhemman tai isovanhemman ja henkilökunnan edustajan kohdata toisensa kasvotusten. Mm. englantilaisessa koulussa tämä käytäntö on. Se on "reception time" - tapahtumapaikkana koulun portti.
Tällä kertaa tämä kohtaaminen jotenkin epäonnistui. Taas kerran. Ei toki aina. On niin, että "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Varsin moni meistä on valmis olemaan tuo metsä. Yhtä haluttua ei ole olla tuo metsään huutaja. Mielestäni näissä päiväkodin kohtaamisissa henkilöstön tulisi jaksaa viestiä positiivisuutta joko verbaalisesti tai vaikka hymyillen. Asiakkaan olisi luontevaa vastata siihen samalla mitalla kiittäen ja arvostusta osoittaen.
En halua, että tätä puheenvuoroani tulkitaan nyt väärin. Tämä ei ole mielensäpahoittajan puheenvuoro, eikä tässä ole kyse siitä, että uidessani joku olisi roiskuttanut päälleni vettä.
Tämä on siksi, että tiedän asiakkaan alkavan tarpeettomastikin etsiä vikoja omasta asiakkuudestaan vanhempana, jos hänet näissä tilanteissa ohitetaan - jätetään kohtaamatta.
Kohtaaminen n:o 2
Sivu 6 / 9